"Kokeellisesti" voidaan havaita, ettei operaatio 1b) liene laskutoimitus missään reaalilukujen epätyhjässä osajoukossa.
Ensinnäkin, joukon \( \mathbf{X} \) (kun laskutoimituksen määrittelyjoukko on \( \mathbf{X} \times \mathbf{X} \)) on sijaittava positiivisella \( x \)-akselilla,
koska muuten neliöjuuri ei ole määritelty. Siis \( \mathbf{X} \subseteq\mathbb{R}_+ \).
Toiseksi, koska kaikilla \( x \in \mathbf{X} \) pitää olla määriteltynä \( g(x, x) \in \mathbf{X} \), ei voi olla \( x \ge 1 \) (miksi?).
Näin ollen rajautuu \( \mathbf{X} \subseteq\left]0, 1\right[ \). Edelleen turvautuen arvoihin \( x = y \)
saadaan ihan lukiossa opituilla tiedoilla selville, että \( g(x, x) \) on negatiivinen, kun \( 0 < x < 1 \).
Lauseke \( \sqrt{x} - x \) saa maksiminsa pisteessä \( x = \frac14 \),
ja logaritmin aidon kasvavuuden takia siis myös \( g(x, x) \), ja \( g(\frac14, \frac14) \approx - 0{,}4 \).
Tämä nk. geometrinen keskiarvo on laskutoimitus jokaisella välillä \( [a, b] \), kun \( a \) on ei-negatiivinen. (kuten muuten tavallinenkin keskiarvo, ilman ei-negatiivisuusrajoitusta).