UUDELLEENKÄYTTÖ
Ohjelmistojen, ohjelmistokomponenttien ja arkkitehtuurien uudelleenkäytön avulla pyritään pienentämään kustannuksia ja parantamaan laatua. Komponenttipohjainen ohjelmakoodin uudelleenkäyttö on tavoitteena varsinkin olio-ohjelmoinnissa, mutta myös proseduraalisessa ohjelmoinnissa hyvin toteutettu uudelleenkäyttö edesauttaa kurinalaisuutta ja prosessiajattelua.
Uudelleenkäytön määrästä ja luonteesta on tehty erilaisia asteikkoja, esim. Bollingerin:
- Kertakäyttöinen (helpompi tehdä uusi)
- Ylläpito (ylläpito mahdollista kohtuukustannuksin)
- Henkilökohtainen (ohjelmoija hyödyntää omia tuotoksiaan)
- Projekti (ohjelmia käytetään uudelleen projektin aikana)
- Yritys (ohjelmia käytetään uudelleen yrityksen eri projekteissa)
- Kaupallinen (ohjelmia voidaan myydä ulkopuolelle)
ja Bassettin:
- Tiedostamaton (unaware)
- Piilevä (latent)
- Projektitaso (project)
- Systemaattinen (systematic)
Komponenttien uudelleenkäyttöön tarvitaan oma prosessimallinsa, jonka tulisi toimia samoin kuin komponenttien käyttö yleensä: sen tulisi koostua selkeistä osasista, joita voidaan muokata ja yhdistää kunkin projektin tarpeita vastaaviksi.
Prosessimallin vaatimuksia:
- Uusia rooleja ja tehtäviä
- esim. komponenttisuunnittelijan ja -kokoajan roolit; olemassaolevien komponenttien arvioimisen ja uusien toteuttamisen tehtävät
- Joustavuus ja mukautettavuus
- molekulaarinen malli, jota voidaan soveltaa projektien tarpeisiin
- Ylhäältä alas- ja alhaalta ylös -kehityksen yhdistäminen
- asiakkaan vaatimusten huomioimisen ohella lähtökohtana on myös käytettävissä olevien komponenttien hyödyntäminen
- Evolutionaarinen lähestymistapa
- muokataan olemassaolevia prosesseja uudelleenkäyttöön sopiviksi
Uudelleenkäyttö on määritelty omana prosessinaan myös SPICE-mallissa (ORG.6 Reuse).
Vain jäsenille: