Vaarojen maraton
Marathon of Dangers
1.10.2016


Kolia kohti

Alunperin tarkoitus oli juosta loppuvuoden maratoni jossain väli-Amerikan suunnalla, mutta alkuperäiseen suunnitelmaan mahtuvaa HELPPOA kohdetta ei tahtonut oikein löytyä. Siten aloin pähkäilemään Vaarojen maratonin ja Dublinin maratonin välillä. Olin jo kallistumassa Dublinin suuntaan koska Tallinnan maratonista on vasta 3 viikkoa ja se tuli kuitenkin vedettyä aika tappiin. Pähkäilin kuitenkin hieman liian pitkään ja sekin ehti tulla loppuumyydyksi ennen kuin ehdin toimia.

Tiistai-iltana päätin sitten heittää verkot vesille ja peruutuspaikkoja kyselemään Kolin suuntaan. Keskiviikko-aamuna sähköpostissa olikin vonkale: 43 km osallistumisoikeus 30e hintaan. Eikun korkkaamaan pari vuotta sitten ostamani juomareppu ja testaamaan sen toimintaa aamulenkillä. Tästä se lähtee. Alla olevasta linkistä löytyy hieman taustaselvitystä reitin luonteesta. Pitäisiköhän vielä varata se erämökki...


Ei ihan partiolaisten patikkaretki

Lauantaina kisa-aamuna startattiin 6.30 Kolia kohti neljän hengen porukalla, joista kahden oli tarkoitus juosta 43 km, yhden 14 km ja neljäntenä mediamies Radu kuvia napsimassa. Kolin kylällä vastassa oli liikennettä ohjaamassa vanha tuttu seikkailumies Jaska, joka kohteliaasti mutta päättäväisesti ilmoitti että sunnitellut matkat eivät aivan riitä parkkilupaan ylä-Kolille. Joten eikun alahissille, josta oli maisemahissi-ajelu kisakeskukseen.

Saavuimme hyvissä ajoissa ja numerolaput viriteltyämme menimme Koli-hotellin lämpimään aamukahville. Itse olin varustautunut pikkureppuun laitettavalla 1,5 litran juomapussilla ja kahdella geelillä, mikä myöhemmin osoittautui riittämättömäksi. Kaikki järjestelyt toimivat loistavasti. Lähdöt oli porrastettu niin että 43 km kilpasarjalaiset oli jaettu neljään lähtöryhmään tavoiteajan mukaan. Oma starttini (alle 5t tavoite) oli 9.00.

Loppusan harvoja hyväpohjaisia polkuja Mäkrävaaran jälkeen jo todella uupunut Pakkojuoksua kameramiehen vaaniessa
Kolin maisemia hienossa syksyisessä säässä

Ei mikään eväsretki

Hieman tarkoitusta suurempaa juomarepulla mutta muuten kevein mielin lähdin matkaan heti kärkirivin takaa. Karkea tavoite oli noin 4:55 aika, mikä osoittautui myöhemmin turhan optimistiseksi. Alun juoksin jonossa siinä sijan 30 paikeilla, mutta aika pian annoin rivakampien mennä ohi ja löysin pian oman juoksupaikkani ja vauhdin. Antaa nopeampien mennä. Aavistelin että alkaa olla syytä hieman himmailemaan kun ei tarvittavaa rentoutta alkanut löytymään.


Kello 9.00 startti on lähtenyt matkaan

Juoksupohja oli siitä petollinen, että siinä ei kerta kaikkiaan pysty juoksemaan normaalia rentoa menoa mitä maraton vaatisi vaan koko ajan piti katsoa mihin astuu ja loikkia kivien ja juurakoiden lomassa. Mitään rentoa polkujuoksua Vaarojen maraton ei ole. Nautittavaa juoksu oli vain paikoin. Myös kolmea viikkoa aiemmin juoksemani Tallinnan maratoni saattoi vielä hieman tuntua.

Ikolanahon jälkeen menin pääasiassa omaa vauhtia yksikseni kohti Kiviniemen kääntöpaikkaa ja lossia. Tämä osuus oli vielä melko juostava. Takana tuli joku ryhmä ja aiheutti jossain määrin tarpeetonta vauhdinlisäystä koettaen ehtiä lossille ennen heitä. Tavoite toimikin ja ehdin lossirantaan ja suoraan toiseen kahdesta veneestä. Takana tullut porukka rymisteli vetolossille.


Kuvituskuvaa aiemmilta vuosilta Kiviniemen lossilta

Tämä venereissu oli mieleen. Sai istua ja nauttia, kun soutaja teki kaiken työn. Opettelin samalla sitä juomaletkun käyttöä, kun en sitä suutinta osannut vielä avata oikeaoppisesti. Venemies osoittautui hitaaksi ja karautti lopussa vielä kivelle, jolloin lossi ja siinä ollut porukka pääsi ohi. Hieman piti käsillä avittaa että saatiin vene lossin kylkeen josta lossille kavuten ja eiku perään. Vähän kisailun makua siis lossipaikallakin. Tässä vaiheessa arvuuttelin lähinnä että tarviiko juomapussia täydentää. Lossiryhmä kuitenkin miehitti juomapisteen niin tehokkaasti että päätin jatkaa olemassaolevilla vesillä aina 31 km juomapisteelle saakka.

Matka jatkui helpottavalla tieosuudella, jossa jotain turinoita jonkun tutun kanssa mutten hahmottanut kuka. Pian kuitenkin takaisin poluille kohti Ryläystä. Tällä osuudella oli myös kiva suopätkän ylittävä pitkopuu-osuus - niitä harvoja tasaisia kohtia vaikka siinäkin piti mennä kieli keskellä suuta. Alla on kolme mediamiehen ottamaa kuvaa - kaikki reitin niiltä helpoimmilta osuuksilta. Eivä anna aivan oikeaa kuvaa reitin haastavuudesta. Se on oikeasti aika veemäinen.


Kuvia Mäkrävaaran takaa (33 km), ennen Mäkränahoa (37 km) sekä Ipatin noususta (42 km).

Ryläyksessä oli joku hieman hankalan näköinen puro ja kalliopudotus, mutta muuten ei Jukolan käyneelle sinänsä mitään uutta tai erikoista. Haastavaksi reitin teki että sitä samaa kivikkoa ja juurakkoa jatkui ja jatkui pääosan reitistä. Muutaman kerran meinasin livetä juuren päältä tai tökkäsin kenkäni johonkin oksan kannikkaan, mutta pysyin kuitenkin pystyssä. Nastakengät lienee ollut viisas valinta tälle reitille.

Ekan geelin olin ottanut ennen Ryläystä arviolta jossain 25 km kohdalla ja sitä toista yritin säästellä. Kroppa kertoi että energiat on vähissä, mutta juosta piti. Tai siis juosta ja juosta. Tässä vaiheessa menin 3 kaverin letkassa ja huomasin että se edellä meneväkin alkoi pistään kävelyksi vähänkään jyrkemmässä ylämäessä. Koetin silti roikkua muiden perässä koska muutoin ei tahdonvoima ehkä riittäisi juoksuaskelien ottamiseen. Jossain Ryläyksessä otettiin smokkimies kiinni, jonka meno oli taantunut kävelyksi. Lopulta huomasin että jokaikinen kimppakaveri alkoi olemaan niin sippi että lähdin vaihteeksi kärkeen vaikka omakin vauhti oli jo hiipunut himmailutasoakin astetta alemmaksi ja matkaa vielä olisi.


Nämä kuvat kertonevat enempi reitin haastavuudesta
Myös täällä on hyviä kuvia reitistä.

Jossain vaiheessa huomasin että juomapullo on tyhjä. Tai ainakaan en sieltä vettä enää ulos saanut. Kysyinkin sitten joltain kanssakilpailijalta milloin on juomapiste: 2.5 km. Tarjosi vettä mutta ajattelin että hoidan juomahuollon sitten siellä 31 km vesipisteellä. Sen toisenkin geelin taisin vetää näillä paikkeilla. Lopulta vesipisteelle tultaessa huomasin että pussissa olisi ollut vielä kolmannes vettä jäljellä. Täytin sen ja oivalsin samalla sen suuttiminen käytön. Olin aiemmin repinyt koko suuttimen irti enkä pelkästään sen korkkia. Siinä tosiaan oli kaksi asentoa: auki ja kiinni, jotka hampailla sai kohtuu helposti vedettyä auki tai työnnettyä kiinni. Noh, onneksi opin sen edes tässä vaiheessa kisaa.

Ajasta tai sijoituksestani ei ollut mitään tietoa, mutta meno oli melko takkuisaa ja matkaa vielä. Sinnittelyksi se menisi. En edes uskaltanut laskea päässäni paljonko on 43-31, mutta yli 10 km kuitenkin. Se olisi katumaratonillakin helkkarin pitkä matka kun energiat on loppu. Ja tässä kisassa sinne loppuun olisi vielä kolme reilumpaa nousua: Mäkrävaara, Paha-Kolin kautta Hotellin kulmille, takaisin satamaan josta 2 km loppunousu Ipatin kautta.


Reitin loppuosa (vasen) ja koko reitti (oikea)

Mäkrän nousuun käännettyä energiavaje pakotti hetkeksi pysähtymään kun tuntui silmissäkin jo hieman sumenevan. Takaa tullut kaveri lahjoitti fruktoosi-paketin, jonka voimin pyristelinkin loppumatkan. Lähes jokainen ylämäki meni kuitenkin aneemiseksi kävelyksi ja niitä mäkiä riitti. Tuo 37 km kohdalla otettu kuva tuolla aiemmin kertonee jotain juoksijan pirteydestä.

Reitti jatkui Paha-Kolin kautta nousten aina hotellille asti sinne hiihtohissin kulmille, josta alkoi välittömästi paluu alamäkeen laskettelurinteitä mukaillen kohti alamajaa. Tämä bonus-nousu oli reitin uutuus aiempiin vuosiin verrattuna. Jalat kuitenkin toimivat ja pystyin rullaan koko alamäkiosuuden ilman jarrutteluja. Loppumatkalla en kyllä juurikaan juossut kuin alamäet ja tasaiset. Pieninkin nousu veti kävelyksi ja se viimeinen 2 km oli matelua. Ainoa missä taisin varmudella juoksuaskelia oli se missä Radu oli kameran kanssa tullut varmistamaan ettei ihan kokokaan kävelyksi menisi.

Maaliin selvisin eväät syötynä ja takki tyhjänä. Viimeisillä voimilla kameramiehelle voitonmerkki. Jäihän polkujuoksusta tuttu kilpakumppani Jukka Toivanen taakse parilla minuutilla ja sijoituskaan ihan toivoton ollut (50/268). Keli oli erinomainen eikä metsässä tuulikaan haitannut. Fiilis oli hyvä.


Viimeisillä voimilla voitonmerkki. Joku hullu seuraavana aamuna treenaamassa

Numeerinen yhteenveto

Loppuaika: 5:34:55
Satama: 5:11:28
Kiviniemi: 1:41:48
Sijoitus: 50 / 268 (men)
Sää: 10 C
Tulokset

Summa Summarum

Kisa oli erinomaisesti järjestetty ja hieno kokemus, jota voin suositella jos pystyy hankalillakin poluilla kulkeen ja kestävyyttä löytyy maratonin verran. Reitti on kuitenkin vaativa. Saunassa jälkipeleissä kuulin miten kisa olisi pitänyt juosta: tasaiset ja alamäet kovaa ja Ryläyksen jälkeen sitten niillä mitä on jäljellä - sekä talvella hankitulla lihaskunnolla. Aha, nyt selkis mikä oli unohtunut: talvella hankittu lihaskunto.

Tuossa oikeastaan tiivistyi reitin olennaisin. Juoksualusta on vaan niin kettumainen että siinä ei kertakaikkiaan pysty juoksemaan rennosti energiaa säästellen kuten maantiemaratonilla. Tosin energioiden loppumiseen omalla kohdallani varmaan vaikutti myös se että Tallinnan maratonista oli vain 3 viikkoa, ja jalkojen toipuminen siitä vei melkein viikon. Siellä olin valuttanut kaikki irtilähtevän energian Tallinan kaduille ja vauhtijuoksu aina vaatii veronsa.

Palautuminen sitten salaatti+keittolounaalle, jonka jälkeen perusteellisempi kylpeminen hotellin kylpylässä. Illalla vielä toinen ateria Koli Ryynäsessä. Palauduin kuitenkin nopeasti. Sunnuntai välipäivä ja maanantaina jo futista ilman ongelmia. Seuraavan viikon ohjelma kertoo että palautuminen onnistui paremmin mitä olisi voinut kuvitella - paljon Tallinnaa nopeammin. Kisapäivän ei enää koskaan -fiilis vaihtui yön yli nopeasti jos tulen toiste -ajatukseksi, muttei vielä tätä kirjoittaessakaan (22.1.) ole muuttunut kun tulen uuudestaan -asteelle. Katsotaan. 

ma   3.10.  Futis         1:30  12 km
ti   4.10.  Kuntosali
ke   5.10.  Lenkki        0:52  10 km
to   6.10.  Lenkki        0:46   9 km (5:03)
pe   7.10.  Sähly         0:55  10 km
la   8.10.  Kuntorastit   1:16   9 km 
su   9.10.  Kuntosali

Tähän loppuun yksi kuva niistä mukavista osuuksista: Kolinvaara


Kuvista kiitokset seuraavilla, joilla myös copyrightit: Radu Mariescu-Istodor, minä, Juha Saastamoinen, Kari Kunnasniemi and Karri Pasanen.