St. Petersburg
White Nights Marathon
(28.6.2009)

Valmistautuminen

Eka maraton-juoksuni oli 2005 juuri Pietarissa joten hyvät muistot houkuttivat uudestaan. Kaupunki on kuitenkin hieno ja reitti mukava. En enää muista miten viime tingassa päätin osallistua, mutta viisumin sain edellisenä keskiviikkona ja majapaikka löytyi maratoonin välittömästä läheisyydestä hostellista (20e/yö). Matkaliput jotain 75e suunta reitillä Joensuu-Lappeenranta, Lappeenranta-Vainikkala, Vainikkala-Pietari.

Hostelin arvostelut netissä olivat hyvät, vaikka yksi matkailija oli manaillut että oli joutunut 8 hengen huoneeseen venäläisten merimiesten kanssa jotka olivat juhlineet vodkan voimalla koko yön. Sain 8 hengen huoneen mutta meno oli selvästi rauhallisempaa. Saavuin majapaikkaan puolen yön tienoilla ja kömmin yläpedille. Aamulla herättyäni totesin että kyllä samassa pienessä huoneessa oli todellakin 8 nukkujaa sinä yönä.

Hostellin respassa oli illalla samalla junalla tullut suomalaiskolmikko, joista yksi oli tulossa juoksemaan saman maratoonin ja muut kannustusjoukkoihin. Oli ollut Argangelin maratonilla ja menossa syksyllä Siperian maratonille Omskiin. Vastaanoton 'tehokkuus' oli omaa luokkaansa. Yksi kerrallaan (tietysti) käytiin läpi netti-varaus, vaadittiin kaupungin rekisteröimismaksu, kieltäydyttiin maksamasta maksu, viriteltiin maksukorttilaite ja jossain vaiheessa käytiin näyttämässä petipaikatkin ja kertomassa talon säännöt. Varsinkin tuon maksupuoli huvitti kun siinä odottaessa bongasin hostelin uunituoreen esitteen tiskillä jossa sanottiin "free laundry, free internet, free sitä-sun-tätä, free registration to city". Kun oma vuoroni tuli näytin brosyyristä tätä kohtaa johon vastaus tuli että "it is old information". Smile

Kisapäivä

Itse kisaan valmistelut meni pääpiirteissään ihan ok, mitä nyt kaikenlaista pienempää probleemia. Kuten että torstain kevyessä futiksessa täysin harmiton pallon kuoletus väänsi polvea sivusuunnassa sen verran pahoin että vielä Pe-aamuna pystyin hädin tuskin käveleen sängystä noustua. Tuntui muutenkin paikat olleen silloin koko futiksen ajan ihan tilt, joten ei ihme. Kylmäsuihketta ongelmakohtaan ja Buranat kehiin ja kas, vaiva hävisikin päivän kuluessa yhtä nopeasti kuin oli tullutkin.

Kisa-aamuna heräsin 7:30, kevyt aamupala, odottelua vuoteessa ja pikku hiljaa kisapaikalle Hermitagen aukiolle. Otin kännykän mukaan tarkoituna kerätä maratonreitti kartalle, mutta eipä GPS kerännyt kuin satunnaisia pisteitä: Ekat kilsat

Luvatut helteet jäi tulematta ja kisaa edeltävänä päivänä oli lähinnä satanut. Keli oli lähdössä jopa hieman viileä ja tiet vielä kosteita, mutta lämpötila oli +18 C eli mitä parhain. Kosteus nyt jossain 88% tuntumassa, joten hieman kostean nihkeä oli ilma alkumatkasta.

Tokalla puolikkaalla on vauhti hiipunut ja vastatuuliosuuksilla tuli takkiin yllättävän paljon. Myös suojaisella ja rauhallisella osuudella Fontankan rantaa pitkin tuli silti minsa lisää. Nevski Prospektilla aloin (kuvittelin alkaneeni) takomaan hieman kovempaa vauhtia. Ja silti pari minsaa jälkeen. Alla tulos ja tarkempi raportti juoksusta.

Statistiikat

Finish time: 3:14:19
Ranking men: 91 / 496
Ranking all: 103 / 555
Average heart rate: 157
Weather: +18 C, windy (7 m/s) and moisty (88%)
Results      
  5k 10k 15k 20k 25k 30k 35k 40k 42k
Total time 0:21:03 0:42:29 1:04:32 1:25:50 1:48:57 2:11:26 2:32:42 3:02:16 3:14:19
Pace 4:13 4:17 4:25 4:16 4:37 4:30 4:39 5:31 4:36
Heart rate 159 159 158 157 160 157 160 155 157

0-10 km (4:15)

Alku meni ihan mukavasti, mutta en kyennyt pitämään riittävän hyvää vauhtia. Keli oli hyvä, +18 C, mitä nyt hieman kostean hiostava. Yritin juoda nestettä riittävästi. Huoltopisteita oli eka 10 km jälkeen aina 5 km välein, joissa 0.33 l vesipullo. Yritin juoda koko pullon, mutta tuntuu että vatsa ei ottanut riittävän hyvin vastaan. Pientä WC-tarpeen tuntua aina juottopisteen jälkeen, joka kuitenkin hellitti.

10-15 km (4:25)

Vastatuuli oli hieman riesana Popeda-puistossa (Primorski Park Popedy) länteen merelle päin mentäessä ja peesasin yhtä hitaammin kiiruhtavaa. Mietin että juoksu menisi varmasti putkeen jos vain malttaisin pysyä peesissä, mutta menin sitten ohi kuitenkin kun arvelin että se hyytyy kuitenkin ennemmin tai myöhemmin. Kaveri tulikin 15 km kääntöpisteen jälkeen vastaan ja oli ryhtynyt kävelymieheksi.

15-20 km (4:16)

Puistosta matka jatkui merellisissä tunnelmissa Nevan sivuhaaran (Malaya Nevka) yli hienoa vanhaa puista kävelysiltaa pitkin ja sen jälkeen suojaista ja rauhallisia sivukaupungin katua pitkin (Petrovski Prospekt). Takaa oli 15 km jälkeen tullut muutama nuorempi kaveri ohi, jotka kovasti papattivat keskenään. Ottivat kiinni jotkut kaverinsa ja siinä oli sellainen 5-10 hengen porukka hetken kasassa, joita seurailin etäältä. Välillä sain heidät kiinnikin kun keskittyivät enempi jutusteluun kuin juoksemiseen.

Kisan eka puoliska oli menty kokonaan keskustan pohjoispuolella kunnes puolimatkassa reitti taittui takaisin lähtöpaikkaa kohti Nevan molempien päähaarojen ylitse (Malaya Neva, Boshaya Neva). Silloilla tämä nuorempi jengi hävisi jonnenkin, kuka juomaan vettä ja kuka minnekin.

Puolimatkan pistettä ei vissiin oltu merkattu mitenkään tai en sitä ainakaan bongannut mistään mutta kaipa se jommalla kummalla silloista oli. Mitään Chip-sirujahan täällä ei ollut, vain numerolappu rinnassa, joten järjestäjiltä ei saanut väliaikatietoja. Oman 20 km väliajan perusteella arvio 1:30:30. Suurimmassa osassa reittiä ei juuri katsojia ollut, puolimatkalla sillan yli tultaessa oli sitten lähes ainoa kohta maalialueen lisäksi jossa oli kannustajia.

20-25 km (4:37)

Heti keskustan puolelle palattua reitti kääntyi Nevan vartta pitkin takaisin kohti merta ja välittömästi Suomenlahti muistutti olemassaolostaan navakalla vastatuulella jota kesti 21-23 km väli. Takaa tuli yksi vanhempi kaveri ohi ja otin taas peesaustaktiikan siihen asti kun reitti kääntyi suojaisemmille kaduille. Tästä huolimatta vauhti hiipui 20 sekunttia kilometrilla.

25-30 km (4:30)

Reitti jatkui myötäisellä osuudella Fontanka-kanavan rantoja pitkin ja koetin pikkuisen pinnistellä vauhtia lisää. Vuonna 2005 muistan tämän osuuden menneen lentämällä ja ohitellen miehiä toisensa jälkeen. Nyt ei vauhti hirveästi noussut ja korkkasin 25 km kohdalla koko matkan kädessä kulkeneen 100 mg geelipaketin, jonka loput nautin 30 km kohdalla.

30-35 km (4:39)

Nyt oltiin päästy takaisin keskustaan ja käännyttiin suosikkiosuudelleni Nevski Prospektille, jolla painelin taas sujuvasti. Tai ainakin kuvittelin painelleeni. Adrenaliinia lisäsi kun pääsi juoksemaan liikenteen seassa bussikaistalla tai jopa ohitteleen pysäkillä olevia busseja toista kaistaa pitkin. Smile

Moskovan rautatieaseman liikenneympyrästä pääsin tällä kertaa läpi autojen kiltisti odottaen vuoroaan. Olo oli kuin tärkeälläkin VIP-vieraalla. Jossain alkumatkoista (10 km paikkeilla) oli vielä pitkiä jonoja ja autot kärsimättöminä tuuttailleet. Mutta muutoin hyvin toimi liikennejärjestelyt, vaikka juostiin paikoin keskellä kaupunkia.

Parin sadan metrin päässä edessä meni joku jota yritin tavoittaa, mutta karkuunhan se vaan meni. Jossain 33 km kohdalla tultiin Moskova-hotellille ja takaisin Nevan rantaan, josta reitti jatkui ensin pohjoiseen. Vielä kuitenkin suojaisella puolella.

Ongelmia alkoi ilmeneen jossain 34 km kohdalla, jolloin vatsa alkoi yllättäen ilmaisemaan, että tarttis päästä vessaan. Vähän aikaa yritin vakuutella vatstalleni että matkaa noin 8 km, eikä tässä vaiheessa olisi oikein fiksua tehdä ylimääräisiä stoppeja. Sivusilmällä aloin kuitenkin katselemaan sopivia puskia (joita ei Nevan rantatiellä hirveästi ole), sopivia sillankorvia tai muita 'suojaisia' paikkoja.

Sitten 35 km kyltin jälkeen juottopaikalla bongasin kaukaa yksin jököttävän vihreän hotelli-helpotuksen ja juomapaikan takaa oikoen suorinta tietä sinne. Ennätysvauhdilla housut kinttuun, pyllistys, yksi pitkä pruuttaus, housut takaisin jalkaan ja eikun takaisin paanalle. Siinä mitään paperia ollut eikä olisi tarvinnut, tältä osin homma meni ns. putkeen. Smile

35-42 km (5:31)

Loppumatkasta meno olikin sitten todella tahmeaa ja väkinäistä, jalat oli kuin puntteja nostelisi. Lisäksi reitti kääntyi jälleen länteen merta kohti ja tuli reitin selvästi pahin vastatuuliosuus. Tietenkään peesiapua ei ollut mailla eikä halmeilla.

Hitaasta menostas huolimatta juoksin kuitenkin pari nuorempaa kaveria kiinni, jotka olivat lähestulkoon yhtä poikki. Toinen lähti peesiini ja tuli aina maalisuoralle asti perässä. Vauhti oli kuitenkin niin hidasta että takaa tuli jokunen (poikkeuksetta vähän kokeneempi konkari) ohitse. Ei mitään saumoja seurata yhtään ketään, kateellisena vain katsoa että kunpa itsellä kulkisi vielä tuohon malliin.

Ei muuta kuin puskien tuulta päin, saipahan ainakin tämä nuori kaveri vetoavun tälle tuuliselle loppumatkalle ja jaksoi sinnitellä loppuun asti toisin kuin radan varteen hyytynyt kaverinsa. Moraalin kohottamiseksi loppusuoralle käännyttäessä iskin sitten vielä dieselistä kirivaihteen päälle jottei nuoremmat tulisi takaa ohitse ja vauhti nousikin lähes sfääreihin. Smile

Viimeisellä 7 km tuli sitten varmaankin 7-9 minuuttia lisää siihen mihin olisi muutoin ollut mahdollisuuksia ja loppuaika 3 tuntia jäi kauaksi tavoitteista. Ei sinänsä harmittanut yhtään, koska jo aika varhaisessa vaiheessa tuli selväksi että mitään enkkajuoksua ei olisi tulossa. Vasenta pakaraa kiristi ja askellus oli töksähtelevä, ja vatsa protestoi jos kokeili hieman kovempaa vauhtia ylläpitää. Loppuaikaa lukuunottamatta kuitenkin positiivinen kokemus, erityisesti maaliintulo. Suosittelen. Smile

Yhteenveto

Vaikka tulos jäi heikommaksi sitten Helsinki City Maratonin vuonna 2007 niin itse reissusta ei jäänyt mitään hampaankoloonkaan. Juoksukunto ei ollut yhtä kova kuin 2008, mutta mukava käydä Pietarissa ja juosta hieman erilaisessa ympäristössä. Kisan jälkeen palautukset Borshilla, vodkalla ja muilla paikallisilla antimilla. Hillitysti tosin.

Summa summarum: Vessa-keikasta huolimatta niin ei paskempi reissu. Koska tahansa uudestaan! Smile