Vuoden 2018 teeman mukaisesti tehtävä oli löytää syksylle maa, jossa en
ole maratonia vielä juossut. Puola ei heti ensimmäisenä tullut mieleen,
varsinkin kun olin siellä juuri keväällä käynyt konferenssissa Zakopanessa.
Toisaalta baltia ja muut lähialueet oli kaikki jo käyty ja
viikonloppureissuna Varsova onnistuisi hyvin.
Treenaaminen oli tavallista enempi suunnistuspainotteista ja
viikkokilsat 65-80 km välillä. Pitkät lenkit vähäisiä ja suunnistusta
siis tavallista enempi. Kaltimon kierto tuli kyllä käytyä parikin kertaa
ja lienee ollut treeneistä sieltä laadukkaimmasta päästä.
Jalkavaivat alkoivat kuitenkin kiusaan syksyn tullessa.
Sitkeä futiksesta hankittu nivusvaiva höystettynä suunnistusrasituksilla
ja sählykolhuilla. Akilles-oireet sain kuriin venyttelyllä, mutta
futiksesta oli pakko ottaa muutaman viikon tauko. Maratonilla
tavoitteena olisi lähinnä selvitä ehjänä lähtöviivalle, ja siitä
sitten maaliviivalle. Koskaan ei ole kesken tarvinnut jättää ja
nyt suurin huoli oli ettei tämä trendi katkeaisi.
Viimeiset pari viikkoa olikin sitten melkoista himmailua.
Ainoa piristysruiske oli, että tuli juostua Cooperin testi
10 vuoden tauon jälkeen. Ei paha: 2007=3400m ja 2018=3300m.
Kunto olisi siis yhä kohdillaan. Ei ehkä ihan 10 vuoden
takaisella tasolla, mutta ei pitäisi tulos siitä jäädä kiinni.
Lähinnä arvoitus miten paikat kestää.
Täytekuvia kesän treeneistä:
Polkujuoksukisassa
taakse jäivät kaikki muut paitsi ne kaksi kovaa; Särkivaarahölkkä; Futista Jomoni-turnauksessa; Suunnistuksen
aluemestaruuskisa.
Manageri matkassa
Tällä välin manageriosasto oli tehnyt omat suunnitelmansa.
Jukka oli hankkinut Venäjän vuosiviisumin ja lähtenyt jo
viikonloppuna ajamaan reittiä Pietari-Baltia-Kaliningrad
ja raportoi saapuneensa Varsovaan hyvissä ajoissa keskiviikkona.
Ei voi moittia. Tuo autoreissu olisi voinut olla hyvä kokemus,
mutta aikataulun ja mukavuudenhalun vuoksi valitsin silti lennon.
Perjantai-aamuna varaslähtö viikonloppuun ja kohti Varsovaa.
Pienellä paperipinkalla varustettuna matka sujuikin joutuisasti.
Varsovaan saavuin jo puoliltapäivin ja siitähän se seikkailu
sitten alkoi. Manageri lupasi tulla vastaan lentokentälle.
Ja niin tulikin. Vielä kun löydettäisiin toisemme ja sen jälkeen
Jukan auto. Yleensä ihmiset unohtavat painaa mieleen mihin
sektoriin tai ruutuun auto tuli parkkeerattua. Tällä kertaa
haasteena oli löytää oikea parkkitalo.
Mutta joo, kävi vaihtelusta bussiaikataulujen pläräämiseen
ja itse asiassa paljon jännittävämpäähän tämä reissaaminen
oli tälleen.
Kuvat: Manageri vastassa lentokentällä.
Kentältä suoraan kohti kisakansliaa ja majapaikkaa etsimään. Kaikki löytyi.
Majailin jossain vanhankaupungin laitamilla Oki Doki -hostellissa.
Jukalla edullinen AirBnb-paikka toisaalla. Hyvistä ruokapaikoista ei
kummankaan kulmilla ollut pulaa ja manageri vielä bongasi paikallisten
suosiman lounaspaikan keskustassa. Tankattua tuli hyvin ja muutenkin
viihdyin Varsovassa vallan mainiosti.
Kuvat: Kisatoimisto löytyi kulttuuripalatsin uumenista. Sen liepeiltä Jukan bongaama lounaskuppila
ja vanhassa kaupungissa sitten jälkiruoka.
Aikaa jäi hyvin myös kaupunkiin tutustumiseen mitä helpotti Jukan Passat.
Vielä tässä vaiheessa ei miliisit saaneet sitä huostaansa vaikka läheltä piti.
Kävellen koluttiin myös vanhaa kaupunkia josta löytyi maamerkkinä sodan ajan
ghetton raja. Muutenkin sota-ajan muistoja oli runsaasti, vähän jopa liikaakiin,
vaikka ei kaupungista romantiikkaakan puuttunut. Löytyi sieltä myös modernia
arkkitehtuuria ja muraalitaidetta puistojen lisäksi. Oikein mukava kaupunki.
Kuvat: Vanhaa kaupunkia ja vähän uudempaakin Varsovaa.
Kisapäivä
Kisa-aamusta ei oltu sovittu mitään, mutta niin vain manageri
ilmaantui paikalle juuri kun olin hölkkäämässä kohti lähtöpaikkaa.
Lämmittelykamat managerille ja sovittiin, että tulisi maalisuoralle
heti sillan jälkeen lipun kanssa asemiin.
Itse kisasta en valitettavasti muista paljoa. Näemmä pitäisi raportit
kirjoittaa heti tuoreeltaan silloin kun vielä jotain muistikuvia itse
juoksutapahtumasta. Kisa meni melko tasaisella vauhdinjaolla enkä
muista että olisi isompia ongelmia ilmennyt. Puolikkaat yllättävän
tasaisesti 1:39:27 ja 1:39:50. Jossain 35 km tienoilla 3:20 jänisryhmä
tuli takaa ohi ja peesasin sitten sitä loppumatkan. Viimeisellä kilsalla
sanoin ryhmälle do widzenia ja menin menojani niin että aika
painui alle jänisryhmän tavoitteen eli 3:19.
Pitkällä loppusuoralla oli porukkaa kuin pipoa ja odottelin Jukkaa
heti sillan jälkeen paikassa jonka olin bongannut parhaimmaksi
kohtaamispaikaksi. Yllättäen manageri olikin jo ennen siltaa sen
ruuhkaisemmalla puolella ja huomasin vasta kun olin mennyt
ohitse. Yritin huutaa, että juoksisi mut kiinni mutta turha toivo.
Piti pakittaa vastavirtaan mutta sain kuitenkin vanhan Japanin
Suzukasta aikoinaan ostamani Suomen lipun, jota olen käyttänyt
lähinnä Singaporessa mutta tällä kertaa nyt sitten täällä.
Loppuaika 3:19:17 oli vuoden 2018 paras noteeraus, kun kevään molemmat
maratonit (Riika ja Kaunas) oli kellotettu lähes identtisesti 3:20 ja
myöhemmin marraskuussa Bangkok vei sekin 3:19:41. Tasainen vuosi sikäli
että kaikki maratonajat mahtuivat noin minuutin sisään: 3:19:17, 3:19:41, 3:20:32, 3:20:35.
Aika riitti Varsovassa sijaan 652 yli 7500 juoksijan joukossa. Ehkä pari
sijaa putosi liputuksen takia mutta eipä palkintorahat sen vuoksi vähentyneet
yhtään. Voittaja juoksi 2:12 ja 200 muutakin alitti 3 tunnin ajan, joten
melko hyvä taso kisassa oli. Statistiikat alla.
Kuvat: Kuvia reitin varrelta. Porukkaa riitti lähdöstä maaliin.
Kisan jälkeen rivakka check-out ja kamat managerin autoon. Ennen iltalentoa jäi
sen verran luppoaikaa että ehdittiin käydä Chopin-puistossa, jossa olikin alkamassa
ulkoilmakonsertti. Musiikkina tietysti Chopinia, mitäs muutakaan. Paikallisessa
puisto-kahvilassa syötiin jätskiä ja bongailtiin tipuja. Kaikin puolin erinomainen reissu.
