Psykologi Vesa Nevalainen pitää ongelmallisena, miten Suomessa hoidetaan mielenterveysongelmia: ensin kehitetään lääke ja sen jälkeen aletaan löytää lääkettä tarvitsevia.
–Osasyy miksi ihmisiä diagnosoidaan entistä enemmän on, että se menee silleen hassusti päin, että lääketeollisuus ensin kehittelee jonkun lääkkeen johonkin vaivaan ja sen jälkeen aletaan löytää niitä vaivoja yhteiskunnassa. Sen jälkeen tietenkin kauppa käy ja bisnes pelaa, Nevalainen sanoi Helsingin kirjamessujen keskustelupaneelissa .
Hänen mukaansa on useita diagnostisia luokkia, jotka on kehitetty vasta sen jälkeen kun lääke on kehitetty. Hän mainitsee esimerkkinä bipolaaridepression eli kaksisuuntaisen mielialahäiriön.
–Siitä [kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä] alettiin toden teolla puhua ja löytää tällaisia ihmisiä vasta sen jälkeen, kun siihen keksittiin lääkkeitä. Se meni nimenomaan näin päin. Se kuvastaa tiettyä medikalisaatiota yhteiskunnassa, että aina pitää joku nimi löytää ja siihen joku lääke. Sen jälkeen voidaankin sitten ajatella, että ”mä olen tällainen” ja jättää tekemättä asioita, Nevalainen sanoi.
Hänen mukaansa moni puolustelee käytöstään diagnoosillaan sen sijaan, että yrittäisi parantaa tilannetta muilla keinoilla.
LUE MYÖS: Meneekö Suomessa jo överiksi? - ”Kohta suurimmalla osalla diagnoosi mielenterveyshäiriöstä ”
Kommentit
Hyvä, että tätä asiaa nostetaan esiin. Taitaa vaan kohta taas "unohtua" suurelta yleisöltä kuten aiemminkin.
Jotenkin tämäkin asia kuvastaa nyky-yhteiskuntaan liittyvää jotenkin omasta näkövinkkelistä älytöntä kuluttamisen kiihdyttämisen tarvetta. Kait se on tarpeen, jos talouksien ympäri maailmaa pitää jatkuvasti olla kasvu-uralla. Nykyinen taloudellinen lama ja muut kriisit enempikin vielä kasvattavat tätä kuluttamisen kasvattamisen halua.
Itse läheltä omakohtaisesti masennuslääkkeiden vaikutuksen nähneenä en kyllä varmaankaan moisia lääkkeitä edes käyttäisi vaikka määrättäisiinkin. Toki ne ovat parantuneet, mutta kyllä se kirpaisee, kun näkee aiemmin ihan aktiivisen ihmisen muuttuvan ainakin osittain lääkkeiden vaikutuksesta aloitekyvyttömäksi toopeksi. Sinänsä hassua, että monelle paljon toimivampia ratkaisuja olisi puuttua aitoihin juurisyihin. Joskus ne löytyvät työelämästä, joskus kodista ja joskus muualta. Ja vaikeata se tietenkin on, mutta silti...Ja tietenkin lääkkeille on paikkansa niillekin, mutta onko joka tilanteessa ?
Suru on käsittääkseni jenkeissä ollut virallinen tautiluokitus jo hyvän aikaa.
Psykologit eivät Suomessa tee diagnooseja, joten ei ole mikään ihme, että Nevalainen ei tiedä, mitä bipolaaridepressio tarkoittaa.
Bipolaarihäiriö on ollut omana entiteettinään diagnostiikassa käytössä vuodesta 1959 alkaen. Kaksisuuntaisessa mielialahäiriössä erotetaan nykyään jo myös eri alatyyppejä.
Nevalaisen puheissa on totuuden siemen - kun uusia lääkkeitä bipolaarihäiriöön on keksitty, niin innostus on synnyttänyt välillä ylidiagnostiikkaa. Toisaalta kyseinen sairaus on yksilölle hyvin tuhoisa, jos oikeaa diagnoosia ja sitä myöten lääkitystä ei löydy - bipolaarihäiriön masennusvaihe on hoidettava yleensä aivan eri lääkkeillä, kuin muu masennus.
Ikävää, että psykologit vievät näillä möläytyksillään kohta uskottavauuden koko ammattikunnaltaan.
Koskee koko terveyden hoitoa.Puolet ihmisistä tulisi jo oireettomiksi,lakkauttamalla THL. Opettamalla ihmiset syömään oikein,paranisi taas 25 %.Kieltämällä sokeri teollisista valmisteista,tervehtyisi loputkin perusterveet.Nyt ravinto ja turhat lääkkeet aiheuttaa terveys haittoja.Esim. kilpirauhasen toiminta,miksi kiduttaa ihmisiä ja kieltää viisaampia lääkäreitä hoitamasta,jos he sen kerran osaa.Miksi THL ?
Tämä on totta, lääkekemia on saaste ihmisen elimistössä. Lähes kaikissa muissa maissa on lääkäreitä jotka hoitavat ihmistä elämtapoja ja ravintotekijätä korjaamalla.
Saasteiden haittavaikutukset näkyvät kaikkialla luonnossa ja ihminen on osa luontoa, kemialliset lääkkeet ovat saasteita ihmiselle.
THL toiminta on hyvin kyseenalaista ja tuskin senkaltainen toiminta olisi mahdollista missään muualla kuin Suomessa. THL:n yksipuoliset ja meilivaltaiset määräykset ovat olleet ja ovat edelleen suuri tervysriski. THL on myös pelkkä lääkebisneksen tekijä ja ei mitään vastuuta ole siellä seurauksista, joita tämä yksipuolinen määräysvalta aiheuttaa.
"Psykologi Vesa Nevalainen pitää ongelmallisena, miten Suomessa hoidetaan mielenterveysongelmia: ensin kehitetään lääke ja sen jälkeen aletaan löytää lääkettä tarvitsevia."
Ongelmallisena näyttäytyy kyllä Vesa Nevalaisen joko tietämättömyys tai epärehellisyys huolimatta psykologikoulutuksesta.
Mitkä mielenterveyden häiriöiden lääkkeet onkaan alun perin Suomessa kehitetty?
Lääkekehitys etenkin psyykkisiin häiriöihin on sen verran kallista ja vaikeaa, että tänä päivänä siihen eivät riitä läheskään Suomen lääketeollisuuden rahkeet. Suuri osa alustavasti lupaavista lääkemolekyyleistä joudutaan hylkäämään joko tehon puutteen tai sivuvaikutusten häiritsevyyden takia, sillä ihmisaivojen toiminnasta tiede ymmärtää liian vähän tarjotakseen helppoja edistysaskeleita.
Suomessa voidaan kyllä valmistaa lisenssillä kalliin tuotekehityksen ja turvallisuuden seurannan läpäisseitä psyykenlääkkeitä.
Jos muualla maailmassa löydetäänkin turvallinen ja tehokas lääkevalmiste lievittämään psyykkisiä kärsimyksiä ja turvaamaan ihmisen toimintakyvyn säilymistä muuten ylivoimaisesti kuormittavassa tilanteessa, juuri Suomessako sitä ei saisi ottaa hyötykäyttöön, vaikka muualla sivistysmaissa niin tehdään; miksi näin?
"Hänen mukaansa on useita diagnostisia luokkia, jotka on kehitetty vasta sen jälkeen kun lääke on kehitetty. Hän mainitsee esimerkkinä pipolaaridepression eli kaksisuuntaisen mielialahäiriön."
Aivan käsittämätöntä tietämättömyyttä lääketieteen historiasta! Aiemmin maanis-depressiivisyydeksi nimitetty sairaus on todennäköisesti yhtä vanha kuin itse ihmislajikin, se on kuvattu jo antiikin Kreikasta lähtien; vaikeassa muodossaan se voi olla henkeä uhkaava monin tavoin, mutta sen ennuste parani olennaisesti siitä lähtien, kun litiumia opittiin käyttämään mielialan tasaajana 1940-luvun lopulta lähtien.
Ks. http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=lam00049
On pöyristyttävää, että Helsingin kirjamessuille ei ole kutsuttu ketään pätevää psykiatrian alan asiantuntijaa, vaan yleisölle ovat puhuneet puuta heinää itseoppineet aihepiirin sivusta seuraajat. Suomen Psykiatriyhdistyksestä olisi ollut saatavissa vähällä vaivalla yhteystiedot professori- tai dosenttitason erikoislääkäreille, joilla on sekä tieteellistä että käytännön kliiniseen työhön perustuvaa asiantuntemusta käsitellyistä aihepiiristä, pelkkien uskomusten ja panettelun sijasta.
Juuri näin.
Kyse onkin kirjabisneksestä. Medikalisaation vastustaminen on samanlainen hyvin, mutta halpamaisesti myyvä kirjaidea kuin vaikkapa e-koodien vastustaminen muutama vuosi sitten. Puhumattakaan vuosittain vaihtuvista dieettitrendeistä.
Kaikkiin näihin lyödään tietenkin päälle maksulliset luennot ja kurssit...
Virhearvio US:n toimitukselta nostaa tällainen "asia" uutiseksi.
Kirjamessut näyttää tosiaan olleen Uudelle Suomelle megaluokan uutistapahtuma, josta aloittelevakin toimittaja pystyy repimään useamman lehtijutun pieneltä messualueelta vain referoimalla näitä julkisuuden kipeitä "ryöpyttäjiä,", "suorien sanojen" sanojia ja muita vingahtelijoita, joilla on kullakin oma kaupallinen lehmänsä ojassa hengentuotteensa mainostamisessa.
Kaikki on sitä samaa.
http://yle.fi/aihe/artikkeli/2014/10/01/laakkeet-terveytta-vai-rahastusta
Raha ratkaisee kaiken.
Aioinkin ylemmässä kommentissani mainita tuosta tanskalaisesta Gøtzschestä, joka siis on yksi niistä lääkevastaisuudesta itselleen hyvän bisneksen kehittäneistä.
Yksi uskomushoitojen korvikkeista, arvaisin.
Kukaan ei voi tietää, kuinka monen ennenaikaisen kuoleman hänkin on välillisesti aiheuttanut.
Niinpä, kyllä se raha kelpaa kirjallaan tienaavalle Peter Gøtzschellekin. Hän ei edusta tiedeyhteisön näkemyksiä, mutta osaa markkinoida hyvin tietylle maallikoiden kohderyhmälle.
Mutta yksi lohdullinen puoli asiassa sentään on: ei kenenkään ole pakko ottaa ensimmäistäkään lääkeannosta mihinkään tarkoitukseen (tästä poikkeuksena laissa erikseen säädetty tahdosta riippumaton hoito).
Valtaosa ihmisistä voi halutessaan elää koko elämänsä ottamatta yhtään ainutta tablettia, suihketta, injektiota, peräruisketta tai lääkelaastaria. Se elämä voi kylläkin lyhentyä ja heikentyä laadullisesti jos kärsii hoitamattomasta sairaudesta, mutta hoito on kuitenkin pohjimmiltaan täysin vapaaehtoista harvinaisia poikkeustilanteita lukuun ottamatta.
Kirjabisnes ei ole tappavan vaarallinen, kuten monet lääkekemikaalit. En ole kuullut kenenkään menehtyneen kirjan lukemiseen, siinä ei mene myrkkyjä elimistöön,
Mutta on tietenkin vaativampaa lukea kirja, kuin osta ja ottaa kemikaalipillereitä tai ruiskeita.
Lukeminen on avartavampaa ja sisätöä voi arvioida vapaasti, kukaan ei määrää siinä sinulle mitään.
Jokainen valitsee itse ja itse kantaa seuraukset valinnoistaan. Tuskin kirjojen lukemisesta syntyy mitään vakavaa kansaterveydellistä ongelmaa.
Jos kirjabisnes ei ole tappavan vaarallinen, niin miksi sanotaan kynän olevan miekkaa terävämmän? Sanat voivat johtaa hirveisiin tekoihin a'la Hitler, Mao, puna kmeerit, terroristit jne.
Asiallista ja tieteellisesti pätevää, yleistajuista perustietoa mielenterveyteen liittyvistä aiheista tarjoaa mm. tämä verkkosivusto: https://www.mielenterveystalo.fi/Pages/default.aspx
Ei ihme, että julkisen sektorin paisumisesta on tullut ongelma. Lääkärit ovat erittäin kallispalkkaisia. Saavat jatkokoulutuksensa ja osittain muunkin koulutuksensa lääketeollisuudelta. Käyttävä ensisijaisena instrumenttinaan lääkkeitä. Ei paljoa vaadi, että katsoo jonkun lääkkeen lääketehtaan brosyyristä, lääkeremediasta tai netistä. Mutta kalliiksi tulee palkat, lääkkeet, infra ja se, kun käytetään tarpeetonta tai väärää terapiaa. No nyt on saatu aikaiseksi kestävät mikrobitkin. Miksi hommat hoituu esim. Virossa kolmasosapalkalla ja asiallisesti, ei arsti tuojota ruutua ja yritä päästä eroon potilaasta nopeasti. Ja nämä tietojärjestelmät....