Tomin kotisivut

Mediatoistimen rakentaminen

Mediatoistin edestä Mediatoistimen rakentaminen alkoi, kun Ubuntu Suomen foorumilla oli jaossa pari VIAn C3-suoritinta postikulujen hinnalla. Niinpä pyysin niistä yhden itselleni, koska kiinnosti kuinka viileänä kyseinen suoritin pysyisi ja miten paljon siinä olisi tehoja. Siihen tietenkin vaikutti myöskin se, että nurkista pyörimästä löytyi yksi 370-kanta. Se ei tosin ollut emolevyn, vaan IWill II Slotketin, joka käy yhteen Intel 440BX -piirisarjallisen emon kanssa, jollainen myöskin oli käyttämättömänä nurkissani. Periaatteessahan tuo 440BX ei tue noin uusia suorittimia kuin VIA C3, mutta onnensi se kuitenkin toimi. Siitä sitten alkoikin varsinainen ähellys, kun yritin saada vanhoja osia toimimaan keskenään puutteellisin ohjekirjoin. Jotain kuitenkin onneksi löytyi netistä.

Suunnittelin tekeväni koneesta mediatoistimen, johon asentaisin MythTV Frontendin ja sillä voisi katsoa televisiota sekä tallennuksia palvelimen avustuksella. Tehoja VIAssa vaikutti olevan tarpeeksi MPEG2-TS:n purkamiseen. Koska kyseinen suoritin oli C3 Nehemiah (977 MHz) ja siitä löytyi SSE-käskyt, joita MythTV tarvitsee, se kelpasi hyvin. Myöhemmin myös tarkistin, että XVideo ulostulolla PAL-tasoinen MPEG2-TS ilman lomituksenpoistoa tarvitsi korkeintaan 60% suorittimen tehoista.

Ensimmäinen emolevy, jota kokeilin tykkäsi antaa jatkuvasti piipaaääntä, joten sitä ei voinut käyttää. Toinen emolevy ei edes yrittänyt käynnistyä, mutta kolmas toimi hyvin. Kaikki testatut olivat Gigabyten valmistamia, Intel 440BX -piirisarjallisia ja muutenkin melkein samanlaisia, mutta toisena testaamassani oli integroitu äänikortti ja näytönohjain (ATI Rage Pro) ja se oli hieman pienempi. Kaikissa niissä oli myös Slot 1 -paikat. Mediatoistimen suoritin

Minulta siis löytyi siinä vaiheessa emolevy ja suoritin. Ei vielä paljoa, mutta alku sekin. Seuraavaksi valkkasin siihen sopivat muistit, joita löysin vanhoista koneen romuista. Niistä otin myös joitakin johtoja ja virtanappulan. Virtalähteenä käytin tässä vaiheessa varsin pienikokoista MikroATX-virtalähdettä (teho 200 W), jonka olin aiemmin ostanut IBM Aptiva -koneeseen alkuperäisen hajonneen tilalle. Siihen taas ostin myöhemmin vastaavanlaisen kuin alkuperäinen, joskin vähän pienitehoisemman (95 W). Mediatoistin sivulta (takaosasta)

Tämä virtalähde valinta johtui kotelosta eli vanhan videonauhurin kuorista, jotka ovat kohtalaisen matalat eikä niihin olisi mahtunut ison emolevyn kanssa kovin suuria osia. Loppujen lopuksi tuokin oli liian pieni, joten tein siihen joitakin muutoksia. Niistä lisää vähän myöhemmin. Virtalähdettä piti myös vähän muokata, koska sen sovittaminen pieneen koteloon ison emolevyn kanssa ei ollut ihan ongelmatonta. Sen toteutin avaamalla virtalähteen ja juottamalla liittimelle ja virtakytkimelle vähän pitemmät johdot, jotta sain ne videoiden kotelon takapaneeliin ja virtalähteen tuuletin jäi puhaltamaan sivulta ulos. Mediatoistin takaa

Testi näytönohjaimena käytin ensin ATI Mach64:ää (PCI) ja sittemmin ATI Rage IIC:tä (AGP), mutta se oli aika iso ja tarvitsin pienemmän, joten hommasin Huuto.netistä Nvidian GeForce 2 MX 200:n (AGP), joka sopi varsin hyvin hommaansa. Se on passiivinen, mutta ilmeisesti vaatii hyvän kotelotuuletuksen. Harmi vain, ettei pienessä kotelossa ole juuri tilaa näytönohjaimen tuulettamiselle. Virtalähde luo vähän ilmavirtaa, mutta se tuottaa enemmän lämpöä kuin poistaa sitä pienestä kotelosta. Laitoin näytönohjaimelle pienen 40 mm kotelotuulettimen, mutta siitä huolimatta olen saanut koneen huutamaan piipaa ääntä ylikuumenemisen merkiksi jopa vain 30 minuutin ohjelman aikana. Tein myös kylkiin vähän lisää reikiä, jotta ilma kiertäisi paremmin, mutta se ei ole auttanut tarpeeksi.