Tutkielmani käsitteli fluoresoivia värejä. Radiometrian ja fotometrian avulla tutustuttiin fluoresoivien värien mittalaitteisiin ja erilaisiin fluoresoivien värien mittausmenetelmiin ja niihin liittyviin virheisiin. Tärkeintä fluoresoivien värien mittauksessa on käyttää polykromaattista valaisua ja kahta monokromaattoria. Mittalaitteen kalibrointi tulisi tehdä fluoresoivalla kalibrointikappaleella, joiden optiset ominaisuudet ovat samankaltaisia, kuin korjattavilla näytteillä. Integroivan pallon käyttöä fluoresoivien värien mittauksissa tulisi kuitenkin välttää. Valaisulähde on myös tärkeä tekijä fluoresoivien värien mittauksen kannalta ja valaisulähteen toimivuuteen tuleekin kiinnittää enemmän huomiota, kuin tavallisia värejä mitattaessa (esimerkiksi valonlähteen vaihto riittävän usein).
Seuraavaksi käsiteltiin fluoresoivien värien standardeja ja kuten myös edellä, kokonaisradianssikertoimen ja sen osien tuntemus fluoresoivia värejä määriteltäessä on tärkeää. Fluoresoivia standardeja on hyvin monia ja ehkä standardeja tulisi kehittää entistä enemmän, jotta päästäisiin tilanteeseen, jossa olisi olemassa vain vähän standardeja jaoteltuna alakohtaisesti. Nyt fluoresoivien värien standardeja on hieman liian monta.
Fluoresoivien mineraalien värimittaus on ainakin saamieni tietojen perusteella melko vähäistä. Visuaalista tarkastelua näiden mineraalien kohdalla harrastetaan kyllä runsaasti, mutta mittalaittein niitä ei ole tutkittu paljoakaan. Kuitenkin fluoresoivat mineraalit ovat parhainta fluoresoivien värien havainnollistamismateriaalia. Varsinkin, kun mineraaleissa esiintyy termoluminesenssia, tenebresenssiä ja muita fluoresenssille läheisiä ilmiöitä. Mineraalien fluoresenssimittauksissa ilmeni, että viritysaallonpituutena mineraaleilla on käytännössä yksi, 200 nm. Eli yhdellä aallonpituudella saadaan aikaiseksi monenlaisia mineraaleja virittämällä melkeinpä kaikkia värejä.
Vihreää fluoresoivaa proteiinia ja korallien fluoresenssia tutkittaessa huomataan, että orgaaninen fluoresenssi on usein vihreää tai sinistä, tai hyvin lähellä näitä värejä. Myös kuolleen skorpionin emissiokäyrä osoittaa tämän havainnon oikeaksi.
Fluoresoivien värien teollisissa sovelluksissa tärkeä tekijä on värin havaittavuus. Esimerkiksi fluoresoivan tunkeumanesteväriaineen mitattu emissiopiikki asettuu juuri ihmissilmälle herkimmälle alueelle. Tarkastuksessa käytetään myös fluoresoivana väriaineena sinistäkin väriä. Lieneekö tämä sininen/vihreä-relaatio yhteensattuma?
Paperin fluoresenssimittaus osoitti, että emissiopiikki asettuu todellakin 450 nm kohdalle ja mitä paksumpi kerros päällystysainetta paperissa on, sitä voimakkaampi on fluoresenssispektrin intensiteetti.
Liikennemerkeissä ja turvamerkinnöissä fluoresoivien turvamerkintöjen havaittavuus on ensiarvoisen tärkeää. Varsinkin, jos fluoresoivat liikennemerkkimateriaalit soveltuisivat myös Suomen sääoloihin, olisivat ne erinomainen lisä helpottamaan liikkumista näissä ääriolosuhteissa. Lisäksi fluoresoivilla turvamerkinnöillä toinen tärkeä tekijä on niiden hankala väärennettävyys.
Viimeisessä luvussa esiteltiin uusin fluoresoivien värien sovellus, fluoresoivat monikerroslevyt. Fluoresoivista mineraaleista voidaan vetää asiayhteys fluoresoiviin monikerroslevyihin, jotka käyttävät fluoresoivia materiaaleja hyväkseen tiedontallennuksessa. Tulevaisuudessa ilmiötä, jossa yhdellä aallonpituudella viritetään montaa erilaista, voitaisiin käyttää muissakin vastaavissa sovelluksissa (tiedontallennus) ja siksipä fluoresoivia mineraaleja tulisi tutkia enemmän.